Surautin lapselle lintuhahmon. Ei tullut ihan sen mallinen kuin kuvittelin kaavoittaneeni (omasta päästä, ei ihme...), mutta ajanee asiansa jonkinmoisena heittovälineenä.
Materiaalina oli kulahtaneita t-paitoja, jotka ovat odotelleet pussissa iäisyyden matonkuteiksi leikkelyä. Tukikankaana käytin yhtä lailla viimeisiä vedelleen tyynyliinan, joka paikoitellen oli melkein läpinäkyvä.
Kyllä sitä osaa olla joskus säästäväinen tosi kummallisissa asioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti