maanantai 31. tammikuuta 2011

Näkkileipää


Kalastajan vaimon blogista löytyi niin helppo ja herkulliselta vaikuttava näkkileipäresepti, että sitähän piti kokeilla.
Alkuperäisessä ohjeessa on mukana mantelijauhetta, mutta meillä se jää allergioiden vuoksi pois. Hyvin onnistui ilmankin.

Hertsileijaa miten hyvää!

Näkkileipä siemenistä:


3 munaa
10 rkl sesamin siemeniä
10 rkl auringonkukan siemeniä
3 rkl pellavan siemeniä
6 rkl kaurahiutaleita
1,5 tl merisuolaa

Sekoita ainekset ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle ohuelti. Paista 150°C, n. 20 min. Otin uunista, kun siemenet alkoivat tuoksua ihanasti paahtuneilta.
Taikinasta riittää yhteen pellilliseen.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Vesivärihommia




Tulin akvarellitiiviskurssilta hiljaiseen kotiin. Yleensä iltapäivästä tähän aikaan on kotona hurja vilske. Mukavaa, että rauhallinen päiväni jatkuu vielä hetken.

Opin kurssilla paljon uutta. Mullistavin opetus oli, että akverellipaperia ei tarvitse pingottaa, vaan sen voi kostuttaa pleksin päällä perusteellisesti molemmin puolin (Suihkuta, anna levätä muutama minuutti, käännä, suihkuta, anna levätä. Toista 3 kertaa.), kunnes se ei enää kupruile ja maalaamisen voi hoidella siinä pleksin päällä. Paperi pysyy siinä tiiviisti, eikä karkaa mihinkään, vaikka maalaisi pystyasennossa. Mahtavaa! Lähden ensi viikolla pleksiostoksille!

Uutta opittua oli myös odottelu. Kun yksi kerros on maalattu, odotetaan kunnes pinta kuivuu seuraavaa värikerrosta varten. Työn alla oli eilen yhtä aikaisesti 6 harjoitelmaa ja tänään kaksi hieman suurempaa työtä. Eipä niistä kummoisia vielä tullut (siksi en näytä niistä kokonaiskuvia lainkaan...), mutta inspiraation tulva on valtaisa!

Jälleen kerran kävi niin, että varovaise(hko)n alun jälkeen iskin kaikki värit kehiin, enkä suinkaan pienesti ja sievästi. Mutta näin meillä - ekspressionismillä mennään.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Hulabaloobalai-syntymäpäiviä suunnitellen


Pää surisee jo lapsen synttärijuhlaideoista, vaikka aikaa juhliin on vielä reilunlaisesti. Oli niin kiva melske kaverin syntymäpäivillä, että kyllä minäkin varmaan jo uskaltaisin järjestää juhlat kymmenelle 2-4 -vuotiaalle tenavalle.

Suunnittelen merirosvoteemaa ja lippukakkua, jonka voisin kuorruttaa hopeatoffeekinuskilla. Vältän ylivarustelua, joten eiköhän mennä aiheeseen sopivilla kutsuilla, kakulla ja mahdollisesti huiveilla. Leivon perinteiset numeromurokeksit ja kerrassaan hurja popcorn-kakku voisi olla oiva lisä sokerihumalan maksimointiin.

Kuten kuvasta näkyy, merirosvotunnelmaan pääsee varsin alkeellisellakin rekvisiitalla.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Liimaa, sakset, paperi


Korttien askartelu on yksi lempipuuhiani. Täysin turhaa ajanvietettä, mutta ah, niin mukavaa. Yhteen korttiin uppoaa helposti tuntikin, mutta kahta samanlaista en viitsi tehdä. Lapsi saksii epämääräisen kasan paperia, teippaa ja liimailee sillä aikaa, kun minä sommittelen, käännän ja väännän.

Tämänkertainen kortti on 4-vuotiaalle synttärisankarille.

Siksakkia virkaten





Tässä peitteessä värit suorastaan räjähtivät käsiin - niitä taitaa olla kymmenen. Peittoa oli ihanaa (= nopeaa) virkata ja seuraavat värit valitsin aina fiiliksen pohjalta, joten en päässyt kyllästymään missään vaiheessa.

Jos joskus vielä inspiraatio iskee, niin ei muuta kuin jatkamaan vaan. Tuskinpa haittaa, vaikka samoja värejä enää löytyisikään.

Materiaalina on 7 veljestä -lanka, jota löytyy mahtavat värivalikoimat. Surffailin netissä ja löysin siksak-lähikuvia, joista sitten otin mallia. Omani tein pylväillä ja nro 4 -virkkuukoukulla. Aloitukseen ketjusilmukoita halutun leveyden mukaan: [mallikerta: 16 ketjusilmukkaa] x X + reunaan 13 ketjusilmukkaa). Käännös, [2 kjs, 5 pylvästä, 3 pylvästä yhteen ketjusilmukkaan, 6 pylvästä, 3 pylvästä ylhäältä yhteen 3 ketjusilmukkaan], 6 pylvästä jne.

Haluaisin joskus kyetä tekemään jotain kaunista ja hillittyä, mutta se ei vissiin ole mun juttu. Opettelen kyllä sen vielä joskus...

lauantai 22. tammikuuta 2011

Paljon onnea vaan!



Ystävätär kutsui syntymäpäiväkakkukahveille. Ihanaa oli nähdä, jutella ja nauraa taas pitkästä aikaa. Lapsetkin ovat jo siinä iässä, että heillekin seura kelpasi ja volyymitaso oli sen mukainen. Kyllä ystävät ovat elämän suola ja sokeri.

Yritin korttiin kiekuroida hienot tekstit siveltimellä ja musteella. Ei tullut muuta kuin harjoitusta tällä kertaa ja sitäkin tarvitaan vielä lisää ennen kuin uskallan viedä siveltimen lähellekään kortteja. Kenties järjestykseni on vain väärä - ensin kirjoitellaan ja vasta sitten luodaan loppukortti askartelulaatikoiden mysteerisistä sisällöistä.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Tosi paksut pannukakut




Nämä todellakin ovat pannuKAKKUJA. Korkeita, ilmavia ja ihania. Resepti niihin ja sitruunavaahtoon löytyy Koti ja keittiö -lehden sivuilta. (Tämä linkki ei enää näemmä toimi suoraan, joten olen lisännyt reseptin mukaan postaukseen.)

Hankin aikaa sitten alesta valtavan lettupannun. Ajattelin, että tällähän saa kasan lettuja nopeasti. Tajusin vasta kotona, että suurin levyni on huomattavasti pienempi kuin 7 letun pannu... Mainiosti se on toiminut, kunhan kuumennan sen ensin hyvin ja liikuttelen aina välillä paiston aikana.

Muokkasin reseptiä hieman. Kermaviilin korvasin turkkilaisella jogurtilla (partaäijä ♥) ja voin sijaan käytin rypsiöljyä. Se ei varmasti kevennä pannukakkuja noin kaiken kaikkiaan, mutta korvaan usein voin kasviöljyllä.

Pienet ja paksut pannukakut

Vispaa kulhossa sekaisin:
2 munaa
200 g kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa

Yhdistä kuivat aineet keskenään:
4 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria tai hunajaa
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa

2 rkl voisulaa tai kasvisöjyä

Lisää munaseokseen ja sekoita. Lisää vielä voisula tai öljy ja sekoita. (Vinkki: Sulatat voin kätevästi lettupannulla, kun lämmittelet sitä sopivaan paistolämpötilaan.)

Maltti on valttia paistolämpötilan kanssa, sillä sokeri palaa herkästi.



Sitruunavaahdosta tuli sitruskinuski näillä aineksilla:
75 g margariinia
100 g fariinisokeria
2/3 dl sitruunamehua
2 munaa

P.S. Pannukakut ovat loistavia myös turkkilaisen jogurtin ja hunajan kera. Aah ja nam.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Pahvilaatikko jalostuu konehallileikkeihin






Käsiin sattui osumaan kaksi erimuotoista pahvilaatikkoa ja inspiraatio iski. Konehallin koko ja muoto määräytyivät katoksi suunnittelemani laatikon mukaan. Lapsi auttoi maalaushommissa ja toimi apumiehenä, kun teippailin kulmia ja reunoja kestävämmiksi. Teippasin kaikki kulmat lapsiystävällisiksi; nyt niitä ei (ehkä) pääse repimään liian helposti, eivätkä terävät reunat satuta leikkijää.

Askartelulaatikoista löysin akryylimaaleja vuodelta nakki, väritys oli siis helposti päätetty. Maalasin osat ennen kuin kokosin hallin. Liimasaumoihin lisäsin erikeeperiä reilulla kädella ja annoin kuivua kaikessa rauhassa pikkukätösten ulottumattomissa.